maanantai 23. joulukuuta 2013

Tavoitteena rauhallinen joulu

Kirjoittelen tässä puhelimen Blogger -sovelluksella pitkästä aikaa. Sylissä mulla on jalkojen välissä maitoa juomassa pieni pojankloppi.. 

Imelletty perunalaatikko on uunissa kypsymässä ja tuoksut valtaavat meidän keittiön. Mun raskausnenä on tosin ehkä hieman eri miltä sen imelän hajun miellyttävyydestä. Tänään pitäisi tehdä porkkana- ja lanttulaatikot myös. Teen joululaatikot ihan ensimmäistä kertaa itse, toivon tosiaan että onnistuvat. Me ollaan jouluaatto ihan kotona, mun vanhemmat ja sisarukset tulevat meille syömään. Joulupäivänä syödään anoppilassa. Ruokaa siis riittää, kuten joka joulu. 



Mun lapsuuden jouluina on aina syöty hyvin, kuusi koristeltu, joulupukki käynyt ja lahjoja saatu. Tämä joulu on ehkä eka joulu, jossa olen itse miettinyt ja suunnitellut joulua edes jotenkin.. Aikaisemmin se on vaan tullut ja mennyt omalla painollaan. Nyt meillä on kuitenkin lapsi ja haluan tarjota hänellekin mukavat lapsuuden joulumuistot, samanlaiset kuin itselläkin oli. Mun vanhemmat eivät ole yhtään jouluihmisiä, ovat olleet ulkomailla kaksi viimeisintä joulua, eikä heidän talossakaan ole jouluhärpäkkeitä tänäkään jouluna. Näin on nyt kun me lapset ollaan isompia (neljästä lapsesta enää yksi on alaikäinen). Mä itse kuitenkin pidän kauniista maltillisista joulukoristeista ja valoista, tykkään paketoida lahjoja (lahjojen hankkiminen on vaikeaa!!!) ja jouluruokien tekeminen on joka joulu ollut haaveena. Musta on kuitenkin ihan hullua aloittaa joulun stressaaminen jo tyyliin juhannuksena ja olla aivan mielenvikainen koko joulukuu yhden päivän takia... 


Eilen käytiin viimeisillä ruokaostoksilla Prismassa. Eikä oltu ainoat. Ihmisiä oli aivan mielettömän paljon tungeksimassa, kyllä sai pitää päänsä kylmänä ettei hermo mennyt. Käsittämätöntä, että joutuu tilanteeseen kun olet vihannesosastolla punnitsemassa perunoita ja takana on pitkä jono ja ihmiset murisee niskaan että "mikä siinä kestää". Missä on ihmisten kärsivällisyys? Yksi pyhäpäivä osaa sulattaa ihmisten aivot täysin. Maustehyllyvälikin oli täysin verrattavissa maanpäälliseen helvettiin.



Meidän Milli -koira on ollut nyt pari päivää kipeänä ja kärsii kovasta ripulista. Juoksutkin alkoivat juuri sopivasti samaan syssyyn, liekö ripulikin siitä johtuvaa. On ollut hermoja raastavaa siivota paikkoja ja vaihtaa koiralta vaippoja yhtä tiuhaan kuin vastasyntyneeltä vauvalta, eikä se koiran uloste tosiaan ole mitään herkullista siivottavaa (onkin ollut sattuneesta syystä Teemun homma) + tietenkin koiran tiuhaa pesemistä unohtamatta.. Nyt sormet ja varpaat ristiin, ettei synny mitään tulehdusta ja saadaan koiralta masuvaivat kuriin. Kaikki kotihoitokonstit on aloitettu ja toivon mukaan nyt alkaa kohta hellittämään. 

Rauhallisia ja stressittömiä jouluvalmisteluja kaikille! Iisisti vaan, ei se nyt niin justiinsa oo!

P.S Mun masussa on alkanut tuntua kova möllykkä!! <3 

2 kommenttia:

  1. Aaa sä aattelit ihan ahkeroida! :) Voi Milliä, toivottavasti helpottaa. Ihanaa, möllykkä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Millin paskatauti näyttäisi olevan takanapäin! Wuhuu, ja juu mä "ahkeroin"... :D <3

      Poista