torstai 31. lokakuuta 2013

Kuvaukselliset




Sain eilen kunniatehtävän ja pääsin kuvaamaan Jonnan pyynnöstä Eetun 1-vuotiskuvia. En todellakaan ole mikään huippukuvaaja enkä omista edes oikeaa järkkäriä, vain digijärkkärin, jonka hienoimmat ominaisuudet ovat minulle edelleen utopiaa. Rakenneltiin ihan kotiviritelmä pöytäliinasta taustaksi ja rekvisiitaksi otettiin leluja sekä tuoli. Otettiin harjoitusotoksia Laurista, katsottiin valaistus ym. sopivaksi. Laurista sainkin ihan muutamalla napsaisulla aivan ihania ilmeilykuvia! :)
Eetun kuvat onnistuivat todella hyvin! Saatiin Jonnan kanssa juuri päikkäreiltä herännyt poika hymyilemäänkin ja ikuistettua iloisena kuviin! :) 




tiistai 29. lokakuuta 2013

Kahdeksankuisen lääkärineuvola


Lauri 8kk!
Meidän minimies on kasvanut hienosti! 
Tässä tulevat eiliset tuoreet mittaset, suluissa mitat parin kuun takaa puolen vuoden iästä:  

Paino:  8680g (7650g)
Pituus: 73cm (68,6cm)
Päänympärys: 45cm (43,5)

Meidän lääkärillä on juuri niin lääkärimäisen epäselvä käsiala, etten jaksa alkaa tulkitsemaan ja kopioimaan sitä tähän sanantarkkaan. Luulin etukäteen, että tällä käynnillä Laurin meininkiä (motoriikkaa ym.) katsottaisiin itse teossa, mutta ei. Lauri istui aluksi isin sylissä ja lääkäri katsoi silmät, korvat ja suun, sekä kuunteli sydäntä. Tähän väliin voinkin kertoa, että aikaisemmin kuulunut sydämen sivuääni ei enää kuulunut. Sitten lääkäri antoi Laurille puupalikan pyöriteltäväksi ja sen jälkeen katsottiin sormien hienomotoriikkaa pienen puuhelmen avulla. Hienosti meni molemmat. Lauri ei edes vierastanut pahemmin, hieman ujostutti, mutta ei itkenyt. Lopuksi lääkäri otti Laurin pöydälle käsittelyyn, katsoi siis suojeluheijasteet ja pyöritteli lonkat. Kaikki oli niiltä osin täysin kunnossa. Saimme reseptille perusrasvaa sekä kortisonivoidetta, sillä nyt syksyn mittaa Laurin atooppinen iho on ärhäköitynyt. Selkä on aivan kuiva ja kauttaaltaan täynnä punaisia läiskiä, käsien taipeissakin on punakkuutta. Vaippaihottumalta ollaan säästytty tähän mennessä vielä kokonaan (kop kop!). Seuraava neuvolakäynti onkin sitten vasta vuoden iässä kera rokotusten, joista ainakin yksi osa jätetään ottamatta, siihen palataan sitten ajallaan. 

PS. Ylähampaat ovat tulossa, saas nähdä koska puhkeaa virallisesti!



Mitäs meille..



(Sateinen) viikonloppu meni ja hurahti silmissä ohitse. Ja nyt eletään jo tiistaita, jes olen kartalla. Perjantaina kävimme Nean kanssa syömässä Lahden Santa Fe - ravintolassa. Me otettiin molemmat burgerit, naminam! Ajeltiin rinkiä autolla ympäri keskustaa, eikä oikeasti mitenkään tarkoituksella... Me oltiin nimittäin varattu pöytä seitsemäksi ja arvatkaa muistinko minä (joka toimi kuskina), että tori on aivan myllätty, eikä parkkipaikka löydykkään taikasauvaa heilauttamalla... Tyylikkäästi myöhässä, saimme kuitenkin pitää varaamamme pöydän. ;) Oli kiva ilta! Sain Nealta synttärilahjaksi aivan mahtavan neulontakirjan sekä Novitan minikeriä!! <3


Lauantaina tosiaan vietin 21-vuotissynttäreitäni, ei niitä kyllä oikeasti edes mitenkään sen kummemmin vietetty. Olimme sopineet jo aikoja sitten, että Lauri menee yökylään mun vanhemmille la-su väliseksi yöksi. Vietimme siis Teemun kanssa aikaa aivan kaksin, ensimmäistä kertaa ikinä Lauri oli poissa yön yli ilman mitään oikeaa syytä. Pähkäiltiin pitkään, että mitä tehtäisiin/syötäisiin. Suunnattiin Lahteen ja oltaisiin haluttu Mamma Mariaan pastalle... Ei toivoakaan sisäänpääsystä, koko illan pöydät täyteen varattu. Me mentiin sitten Santa Fe:n... Samat tarjoilijat kuin edellisenä iltana tietenkin. Otin kanatortillan (koska pidän hyvin tähdellisenä kertoa tämän). Ostettiin Teemun kanssa herkkuja, vuokrattiin leffa ja juotiin muutama mieto. Mentiin jo yhdentoista maita nukkumaan kun alkoi ramaseen. Yöllä taisin kerran ihmetellä itkuhälyttimien toimimattomuutta (eli sitä miksei meidän huoneen laitteen valo pala), kunnes muistin tilanteen ja jatkoin tutimista. Mä en edes kehtaa kertoa mitä me seuraavana päivän syötiin.. :'D Olin onnesta soikeana kun sain taas Laurin kotiin, ehti tulla jo aika kova ikävä. 





Sain Teemulta kaiken hemmottelun lisäksi lahjaksi Mymmeli - muumimukin ja sukkapaketin. Sovittiin jo aikaisemmin, ettei ostettaisi toisillemme MITÄÄN lahjoja nyt synttäreillä vaan että säästetään potit joululle tämän hetkisen tiukemman taloudellisen tilanteen takia, mutta eihän se osannut olla ostamatta. Kyllä mäkin olen jo kaavaillut pientä lahjaa Teemulle (12.11. synttärit), tuntuisi hölmöltä ettei olisi mitään. Laurin kummisedältä Tomilta sain lahjaksi uuden Muutto - sarjan muumimukin sekä kulhon, ihanaa! Ja sitten sain Teemun äidiltä sen tuotannosta poistuvan mustavalkoisen Seikkailu - sarjan muumimukin, jota olinkin toivonut kysyttäessä. Omilta vanhemmiltani sain Muurlan Pikku-Myy - lampun, jonka sijoitimme keittiöön. Muumimukeja meille on nyt kertynyt tässä melkein neljän yhteisen vuoden aikana 21 kappaletta. En suoranaisesti niitä keräile, mutta onhan ne nyt aivan ihania ja haalin niitä silloin tällöin. Kulhoja meillä on nyt yhdeksän. Seuraavana pitäisi ostaa talven sesonkimuki sekä lautanen. 


Eilen neuvolan jälkeen  Iida ja Pihla kävivät taas kylässä. On aina niin kiva katsella lasten menemistä, kun ikäeroa heillä on vajaa viikko. Musta on muutenkin niiin ihana kun asutaan samassa pitäjässä, niin seuraa löytyy läheltä. Voi tasaisin väliajoin juoruta ja tyhjätä päätä toisen kanssa! :)

Muita muumimukeihin hurahtaneita?

perjantai 25. lokakuuta 2013

Kommentti jättää jälkensä.

Kiusaaminen on verbaalista, eleellistä tai fyysistä aggressiivista käyttäytymistä toista kohtaan. Se on suunnitelmallista ja tarkoituksellista toisen alistamista, ja aiheuttaa kiusatulle onnetonta oloa ja mielipahaa. Kiusaaminen on rikos, eikä se ole hyväksyttävää missään olosuhteissa. Kukaan ei ansaitse tulla kiusatuksi. Valitettavan monelle kiusaaminen on osa jokapäiväistä elämää ja liian monet ovat sitä jossain vaiheessa elämäänsä joutuneet kokemaan. 


Kiusaamisella on monet kasvot. 







Nettikiusaaminen, viime aikoina mediassakin paljon puhuttu aihe. Anonyymiys, verkkomaailman viholliskäsite, mahdollistaa helpon tavan kirjoitella avoimilla keskustelupalstoilla ja kommentoida blogeissa ilman, että oikea identiteetti on selvillä. Anonyymiyden ansiosta voi esiintyä internetissä ihan millä nimimerkillä tahansa. Sen ei kuitenkaan pitäisi  tarkoittaa sitä, että kommentointi on täysin rajatonta ja kaikki maan ja taivaan välillä sallittua. Verkosta on muodostunut kiusaamiselle täydellinen kasvualusta. Kiusaaminen on ongelma kaikissa ikäryhmissä. Nettikiusaaminen voi olla jatkoa oikean elämän kiusaamiselle, jolloin kiusattu ei saa rauhaa kiusaajiltaan missään. Tämä on suuri ongelma etenkin lasten- ja nuorten koululaisten keskuudessa. 
Poliisin sivuilta löytyy tietoa kiusaamisrikoksista.

Nettikäyttäytyminen osaa olla aivan käsittämättömän tökeröä ilman valvontaa ja en ymmärrä miten kiusaajat edes kehtaavat kysyä miksei heidän ilkeitä haukkumiskommenttejaan julkaista blogeissa. Monista keskustelupalstoista on muodostumassa pikkuhiljaa ryhmäkiusaamisen leikkikenttiä.  Niissä kiusaamisen kohteeksi voi joutua kuka tahansa. Pitäisi muistaa, että verkossa vallitsee sosiaalisessa kanssakäymisessä aivan samat pelisäännöt kuin oikeassakin elämässä. 

Miten kiusakommentit sitten erotetaan kritiikistä? Minun mielipiteeni on yksiselitteisesti se, että vaikka kommentoija ei itse määrittelisi sanojaan tai tekemisiään kiusaamiseksi, pelkkä vastaanottajan kokemus kiusatuksi tulemisesta mielestäni riittää.. Mannerheimin Lastensuojeluliitto kirjaa Nuorten Netti - palstalla mielestäni hyvin esimerkkejä nettikiusaamisen ilmenemismuodoista. Eli pilkkaavat tai uhkaavat viestit, juorujen tai henkilökohtaisten tietojen levittäminen, valokuvien manipulointi tai levittäminen, toisen nimellä esiintyminen, sulkeminen ryhmän ulkopuolelle sekä salasanojen huijaaminen. Ei voi muuta kuin ihmetellä, kuinka jollain on pokkaa tehdä mitään tuollaista, edes anonyymisti. Eikö omatunto todella kolkuta, vai eikö kiusaaja tosissaan ymmärrä tekoaan kiusanteoksi? Mikäli näen jonkun blogin kommenteissa jonkun selkeän ilkeän kiusakommentin, herää minussa suuri myötähäpeä kommentin kirjoittajaa kohtaan, "kuinka se kehtaa?". Mielestäni kyseessä on kiusaaminen, jos se muistuttaa edes etäisesti jotain edellämainituista toimista.  

Vaikka minulla itselläni ei ole omakohtaista kokemusta nettikiusatuksi joutumisesta, lähipiirissäni valitettavasti on. Niinkin läheltä kuin oma pikkusiskoni, jonka Facebook-tunnukset joutuivat ihan parin kuukauden sisällä ventovieraan käsiin ja "seinälle" ilmestyi rivoja tekstejä. Tekijä on edelleen mysteeri, ja kyllä vihaksi pistää. Jo aikuiselle siskolleni on nimittäin diagnosoitu lapsena kielellinen erityishäiriö, joka ilmenee nimenomaan sosiaalisissa tilanteissa ja ihmissuhteiden luomisessa, ja voin vain kuvitella miltä hänestä itsestään on tämä tuntunut. Tuntui todella pahalta hänen puolestaan, karvat nousee pystyyn jo pelkästä asian ajattelemisesta. Varsinkin kun sama on toistunut nyt jo kahdesti. Kyseessä voi olla myös jokin virus, mutta virus tai ei, kiusantekoa silti äärimmillään. 


Kommentti jättää jälkensä on noin kolmenkymmenen blogin yhteinen kampanja nettikiusaamista vastaan (tutustu kaikkiin blogeihin täällä). Mukana on kertomassa oman tarinansa niin kiusattuja, entinen kiusaaja, sivusta seuraaja kuin äitikin. Tarkoitus on tuoda vakavaa asiaa lähemmäs teitä, netin käyttäjiä. Mukaan ollaan haastettu myös Demi.fi:n ja Vauva.fi:n foorumit, joiden toivotaan tiukentavan kommentoinnin sääntöjä villiksi länneksi muuttuneilla keskustelupalstoillaan. Anna tukesi lisäämällä sivupalkista löytyvä banneri sivuillesi tai blogiisi. Ja muista kommentoida ensi kerralla mielummin kehuja kuin haukkuja - ei tarvitse sitten myöhemmin hävetä. 

Miettikää ihmiset omaa nettikäyttäytymistänne vakavasti. Pienillä teoilla (tai tekemättä jättämisellä) saa aikaan paljon hyvää. 

Ethän kiusaa. Edes netissä. 

Yhteistyössä:

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Kahdeksan kuukautta


MUN PITKÄÄN JA HARTAASTI KIRJOITTAMA TEKSTI, JONKA JULKAISIN EILEN, KATOSI ÄSKEN KUIN TUHKA TUULEEN. Ihanaa, siis aivan loistavaa... Mä taidan poistaa tabletista ja puhelimesta "Blogger" -sovelluksen, kun ei ne pysy mukana näissä jutuissa mitä koneella tekee ja julkaisee. Mun oma vikahan se kai on, en kyllä ymmärrä miten se nyt noin vaan voi kadota. JO JULKAISTU TEKSTI! VOI ITKU..

Joo siis tekstihän siis oli Laurin kahdeksan kuukautta -postaus, jota en todellakaan aio edes yrittää alkaa kirjoittaa uudelleen siinä muodossa kuin se oli.. Lisään noi samat kuvat ja otsikot ja kirjoitan pääpointit vaan... älkää välittäkö, jos lävitse loistaa aivan järjetön turhantuneisuus.

Niin (JÄRJETTÖMÄN SYVÄ HUOKAUS), meidän kullanmuru täytti toissapäivänä kahdeksan kuukautta. Lauri on ollut pienestä pitäen mielettömän helppo ja rauhallinen vauva ja tuntuu että mitä vanhemmaksi se kasvaa, sitä helpompi on toista ymmärtää.




- Istuu tukevasti, tykkää hytkytellä.
- Liikkuu ryömien, välillä kontaten.
- Konttausasennossa kiertää akselinsa ympäri, tykkää myös siinä hytkytellä.
- Harjoittelee nousemaan tukea vasten, yleensä polviseisonnassa, pari päivää sitten alkoi nousta myös jaloilleen.
- Seisottaessa seisoo tukevasti, mutta kävelyttäessä ei vielä askella.  
- Osaavat kädet, pinsettiote. Lelujen mekanismeja osaa käyttää. 




- Kahdet päiväunet,ensimmäiset aamupäivällä ja toiset iltapäivällä. 
- Yöunille klo 20-21, ensimmäinen herätys klo 5-6. Tutti tai maitoa ja nukutaan kahdeksaan. 
- Nukahtaa itsekseen.




- Viisi ateriaa: aamiainen, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Maitoa väleissä. 
- Sormiruokailee milloin mitäkin, kasviksia, hedelmiä, leipää, naksuja, muroja.... Ei vedä herkästi ruokaa henkeen, joten mutustelee esimerkiksi leipää jo kokonaisena. 
- Osaa juoda tuttipullosta maidon itse ja harjoittelee nyt nokkamukista juomista syöttötuolissa. Yleensä ruokailujen yhteydessä juo vettä lasista/mukista hörpyttäen. Osaa juoda pillimukista. 
- Ruuat maistuvat hyvin, annoskokona pieni purkillinen. 

- Puhuu paljon omaa kieltään, tavuttelee. Nauraa räkättää ääneen, jos kutittelee tai hassuttelee. 
- Vieraiden läsnäollessa ujostelee, ei touhua tai juttele kuten normaalisti, rentoutuu kuitenkin vieraiden viipyessä pitempään. 
- Muutama isompi vierastusitkukohtaus ollut. Muutenkin vierastaa kyllä vieraampia henkilöitä, mutta äidin tai isin läsnäolo helpottaa tutustumisvaiheessa. 
- Ymmärtää ein, suu menee silloin mutruun kun kielletään. Unohtaa kiellon nopeasti ja yrittää uudelleen.
- Kestohymyilee ollessaan hyvällä tuulella.
- Lempileikkejä ovat riehumis- ja peuhaamisleikit, kutittelu, loruttelu, lauleskelu ja tietenkin omat leluleikit. Koiria tykkää jahdata minkä ehtii. 
- Jonkinsortin äitivaihe menossa. Vain äiti kelpaa tietyissä tilanteissa, kuten silloin kun yrittää katsoa telkkaria tai syödä. 


- Käy potalla aina unien ja ruokailujen jälkeen. Hienosti tekee silloin tällöin tarpeensa pottaan.
- Suussa kaksi hammasta, jotka harjataan päivittäin.
- Vaatekoko on tällä hetkellä 74. 
- Oikea vesipeto. Kylpyhetket ovat lemppareita, kun nykyään saa istua ja leikkiä ammeessa. Veden roiskiminen on parasta. 
- Lempihuone on vessa, sinne ryömii aina tuhatta ja sataa innoissaan läähättäen jos kuuleekin oven aukenevan.
- Rakastaa piirrettyjen tunnareita ja tykkää muutenkin aina silloin tällöin katsella värikkäitä lastenohjelmia.
- Ensi maanantaina meillä on lääkärineuvola, jossa kuullaan sitten mittoja sun muuta... :)

maanantai 21. lokakuuta 2013

Pottailua ja konttailua ja olemista vaan


Onko tänään muka maanantai? Olen hokenut tätä niiin paljon ja hoen edelleen: Äitiysloma sekoittaa mun päivät. Mulla on tänään ihan torstaifiilis. Jos Teemu ei kävisi töissä eikä olisi viikonloppuisin kotona, olisin aivan sekaisin koko ajan. Teemulla oli viime viikonloppu pidennetty, perjantai oli vapaapäivä. Ja se jos mikä sai mut sekoamaan. Perjantaina elin lauantaita, kiirehdin kauppaan, koska se menee kuudelta kiinni. Eilenkin elin lauantaita (???) ja illalla ihmettelin miksi Teemu haluaa mennä ajoissa nukkumaan... AARRGHH. Pitäisi varmaan hommata sellainen sairaalakalenteri, missä lukee viikonpäivä, päivämäärä ja kuukausi. Sijoittaisin sen meidän sängyn viereen, niin että heti kun simäni saan auki, näkisin sen. Oikeastaan niitä saisi olla kaksi, toinen jääkaapin oveen vielä muistutamaan.


Varoitus: Seuraava pätkä sisältää kakkajuttuja.
Tänään me ollaan konttailtu Laurin kanssa ympäri kämppää ja käyty ahkerasti potalla. Aamulla puuron jälkeen tuli hienosti isot pissat pottaan, sen jälkeen onkin ollut vähän kommelluksia... Olen tottunut siihen, että Lauri kakkaa kerran päivässä, aamulla. Joskus saattaa tulla toiset, mutta vasta illalla. Ensimmäisien päiväunien jälkeen otin pojan vaunuista ja ajattelin viedä suoraan potalle, en osannut yhtään aavistaa (enkä näköjään haistaa) housussa odottavia kakkoja, ja ilmassa kävellessä aloin jo riisumaan. Meillä oli pienet katastrofin aiheet sitten siinä, onneksi selvittiin säikähdyksellä.. vähän meni mun housuille. Kolmannetkin yllätykset löytyvät päivällisen jälkeen housuista, joten silloinkin pottailu meni vähän mönkään. Eli vielä ei olla tänään saatu toisia pissoja pottaan, mutta onhan tätä päivää vielä jäljellä. Eilen pottaan tuli hienosti illalla pissat! Yksi asia täytyy vielä avautua pottailuun liittyen, nimittäin tuo Baby Björnin pottatuoli... Pienen poikavauvan pissat lentää lahjakkaasti yli lattialle, jos ei avusta pissaa menemään pottaan päin. Asia varmaan helpottuu sitten kun Lauri kasvaa, mutta on kyllä aika ärsyttävää. En sitten tiedä toimiiko eri merkin potat sitten sen paremmin. Poikalasten äidit hoi, kuinka pissaaminen pottaan on teillä onnistunut, mikä potta teillä on ollut?


Parin viimepäivän aikana Lauri on alkanut konttailemaan useammin. Noin 1/3 liikkumisesta menee nyt kontaten, alustasta riippumatta, jopa liukkaalla laminaatilla. Olen todella tyytyväinen, että Lauri näytti konttaustaitonsa jo ennen 8 kk-lääkärineuvolaa. Olen nimittäin jo pitempään miettinyt Laurin ryömimistekniikkaa, se kun käyttää liikkuessa vain toista jalkaa ja toinen törröttää suorana tai on vain "tukijalkana". Ajattelin tarvitsisiko toinen jalka jotain fysioterapiaa tai vastaavaa. Kontatessa Lauri kuitenkin käyttää molempia jalkojaan symmetrisesti. Lauri nousee polviasennossa myös tukea vasten, jos pääsee. Poloinen ei nimittäin ymmärrä, että mahamakuuasennosta ei onnistu kurottamaan itseään, vaan ensin täytyy nousta konttausasentoon. Eiköhän se pian ymmärrä, mutta nyt tulee vain itku kun toinen selkä notkolla yrittää ryömimisasennosta roikkuen nousta, eikä läheskään aina pääse. Konttausasento on Laurille jo ennestään tuttu, mutta nyt on opittu myös istumasta liikkeelle lähtö sekä takaisin istumaan meneminen, joka on nyt pari kertaa tapahtunut. Lauri osaa myös kääntyä akselin ympäri kontaten. Lauri täyttää huomenna kahdeksan kuukautta ja ajattelin huomenna, jos ehdin, kirjoitella yhteenvedon Laurista kahdeksankuisena.




lauantai 19. lokakuuta 2013

Syksyn ja talven rajalla

Eilen illalla huomasin, että mun blogilla oli kaksikymmentä (!!!!!) lukijaa... Olin järkyttynyt. Siis positiivisella tavalla. Tänään tullessani koneelle, oli luku kasvanut jo yhdellä, jee kakskytäyks! Kiva juttu ja tervetuloa kaikille teille lueskelemaan juttuja meidän elämästä! :)

Lunta tuprutteli eilen kivasti maahan täällä meilläkin päin. Tuli kauhea paniikki, että me ei olla otettu Laurista syksyisiä pihakuvia, kuten suunnitteilla on jo pitkään ollut. Eilen illalla otettiin sitten anoppilan pihassa muutama kuva. Oli kyllä jo aika hämärää, joten suurin osa kuvista epäonnistui. 


Tänään meidän PITI mennä Tampereelle Teemun veljen lasten synttärikutsuille, mutta päätimme jo eilen että jätämme väliin tällä kertaa. Yksi syy oli kelit ja autossa alla olevat hiihtoliiton suosittelemat kesärenkaat, joilla on riski ajaa jo pelkällä vesikelilläkin. Toinen syy oli raha, sillä tänään meillä upposi nelisensataa euroa Laurin uuteen turvaistuimeen. Bensa on kallista ja Tampereelle on täältä matkaa. Lähetimme lahjat muiden mukana perille ja tietenkin terveisiä. Mutta nyt meillä on siis autossa upouusi turvaistuin, Klippanin Triofix! Olen tyytyväinen istuimeen, selkä on menosuuntaan, istuma-asento on lievästi kallistettu ja poika näkee ensimmäistä kertaa autosta ulos! :) 



Pottapottapottaaaaaaaa... Me ostettiin Laurille potta jo joskus kuukausi sitten. Siinä on totuteltu istuskelemaan tähän mennessä muutaman kerran viikossa. Lauri tykkää siinä istuskella (sekä tutkia haaravälejään) ja ihan vaan katsella maailmaa eri perspektiivistä, myös vaipattomuus on varmaan toista ihmetyttänyt  Tänään istuskelu tuotti viimein tulosta ja Laurin ensimmäiset pissat tulivat pottaan, voi sitä riemua!! Ja arvatkaas mitä, heti seuraavalla istunnolla tuli toiset pottapisut iltapuuron jälkeen! Tämä äiti on ylpeä. :) Meillä ei ole mitään tavotteita vielä todellakaan kuivaksi oppimiseen, lähinnä ollaan tutustuttu pottaan ja muuten vaan siinä istuskeltu. Nyt kun tulosta alkaa pottaan tulla, niin alamme ottamaan pottailun päivittäiseksi tavaksi. 

Taas haaste!



Jee sain toisenkin haasteen MEERILTÄ TILAUSLAKKO-blogista! Mä olen nyt tylsimys enkä jaksa keksiä kysymyksiä tai itse haastaa ketään. Mutta Meerin kysymyksiin vastasin!

1. Omistatko autoa/ajokorttia? Mikä olisi sun unelma-auto?
Kyllä molempiin. Mä olen nyt viimeaikoina himoinnut Volkswagen Tiguan  tai Audi Q7 -maasturia...

2. Mitä teit yläasteella/lukiossa/ammattikoulussa aina välitunneilla?
Yläasteella piti aina olla muistaakseni ulkona välitunnit, siellä istuskeltiin/värjöteltiin kunnes sai mennä takaisin sisälle. Lukiossa me hengailtiin ja istuskeltiin käytävillä lattioilla.

3. Missä toivoisit olevasi 20 vuoden päästä? Kenen kanssa?
20 vuoden päästä olen toivottavasti perheeni kanssa, Teemun, Laurin ja toivottavasti Laurin sisaruksen/sisarusten kanssa. Olen toivottavasti jo vankkaa työkokemusta kartuttanut sairaanhoitaja.

4. Oletko kertaakaan harkinnut poistavasti omaa blogiasi? Miksi näin? Uskotko, että pystyisit sitä ikinä täysin tekemään?
Tämä blogihan on vielä nuori, mutta kyllä, etenkin ihan alussa ekojen kirjoitusten jälkeen mietitytti paljonkin blogin kohtalo. Se, mitä haluan elämästäni/lapsestani jakaa, laitanko kuvia, kuinka henkilökohtaisista asioista aion blogissani kertoa. Usein törmää ihmisten kielteisiin mielipiteisiin ja ajatuksiin lasten kuvien ja elämän jakamisesta netissä, jopa nimien kertominen on kyseenalaistettu. Kieltämättä se mietityttää ja vähän pelottaakin välillä. Pystyisin poistamaan blogini jos sellainen tilanne tulisi tai kirjoittaminen ei enää kiinnostaisi, mutta tällä hetkellä ei ole ajankohtaista ja vasta olen vauhtiin pääsemässä. :)

5. Kuinka paljon olet joutunut sensureoimaan/poistamaan blogiisi saamiasi kommentteja?
En yhtään! Mulla ei ole edes kommenttien valvonta päällä.

6. Oletko nyt kevyempi vai painavempi kuin tasan kaksi vuotta sitten tähän aikaan?
Olen nyt noin kymmenen kiloa painavempi !

7. Mitä pelkäät?
"Kaikkea." sanoisi Teemu. Itse en ihan tätä allekirjoita, mutta kyllä mä pelkään tai säikyn monia asioita. Sen jälkeen kun sain itse ajokortin, pelkään istua pelkääjän paikalla toisen kyydissä, vahtaan koko ajan alitajuisesti, käännöksissä puristan istuimia ja kahvoja rystyset valkoisena ja poljen jarrua siellä jalkatilassa! :D Hullu mikä hullu...

8. Kuinka pinnallinen olet?
En kovinkaan pinnallinen mielestäni.

9. Uskotko, että kaikella on tarkoitus? Vai onko elämä pelkkä sattumien summa?
En usko. Kaikki tapahtuu sattumien kautta.

10. Mitä ostaisit aivan ensimmäisenä, jos tilillesi tulisi nyt miljoona euroa?
Huomenna ostaisin Laurille turvaistuimen, Sunnuntaina varmaan laittaisin läjän vaatteita itselle tilaukseen (niin tai miksen jo huomenna..)

11. Mikä olisi ihanneperheesi/kotisi? Montako lasta? Eläimiä? Puoliso? Talo, omistus? Jne?
Minä, Teemu, Lauri ja Laurille sisarus/sisaruksia... Lapsia haluaisin vähintään ehkä kolme. Sitten kun aika näistä villakoirista jättää, niin yksi helppo koira, kunnes eläkepäivillä sitten taas enemmän.. Teemu haluaisi kanin, kun me jouduttiin edellinen viime vuoden keväällä lopettamaan. :/ Haaveena olisi alkuun omistusrivaripätkä ja myöhemmin sitten omakotitalo.

torstai 17. lokakuuta 2013

Mattomattomatto

Meillä ei ole olohuoneessa ollenkaan mattoa. Sen olemassaolemattomuus muistuttaa tyhjyydellään koko ajan ja ärsyttää mua suunnattomasti. Laurin huoneessa on vihreä Ikean Hampen - nukkamatto, tai no nyt se on olohuoneessa. Parvekkeen ovi käy jatkuvasti ja Lauri ryöhyää lattialla, joka tuntuu mun mielestä inhottavan viileältä ja on muutenkin jotenkin kolkko paljaaltaan, päätin sitten että Laurin matto saa olla meillä olohuoneessa kunnes se oikea matto löytyy. 

Olen selannut ja plärännyt mattoja vaikka kuinka paljon joka tuutista, mutta mikään matto ei oikein ole iskenyt kunnolla. Tykkään väreistä ja erilaisista kuoseista, mutta mietityttää maton sopivuus meidän sisustukseen. Meillä on aika tympeä olohuone, ruskea jättiläiskulmasohva, ei tauluja (vielä), valkoiset tylsät verhot, valkoinen tv-taso (oikeastaan kaksi), korkea kapea yksinäinen vitriinikaappi sekä tietokonepöytä. Ainiin ja onhan meillä tässä olohuoneen sivuosassa tollainen Ikean (ylläri) ruskea käytävämatto. Mua tämä olohuone ei miellytä kertakaikkisesti ollenkaan! Oon niin kyllästynyt.. Haluaisin ehdottomasti kuviolliset verhot, joissa saa olla jotain väriäkin. Samaa sävyä voisi olla pari sohvatyynyäkin. Mutta se matto.. Olen nyt katsonut luottopuljustamme Ikeasta, jossa on mun mielestä aika hyvä valikoima mattoja. Ongelmana on vain se, että on aivan liikaa valinnanvaraa. Ikean halvatkin matot ovat hinta-laatu-suhteeltaan mun mielestä toimivia, tuo hamppenikin on ollut meillä jo pari vuotta eikä sille ole käynyt kuinkaan. Olisi kiva repäistä ja sisustaa olohuone oikein räiskyvän värikkäästi. Toisaalta hillityt yksinkertaiset värit olisivat ainakin varma ratkaisu. Ikeasta löysinkin aivan ihanan lämpimän värisen (ehkä kuitenkin turhan ruskean) raidallisen Stockholm- nukkamaton, mutta on sillä kyllä hintaakin. Jos päätyisimme ostamaan yksivärisen nukkamaton, olisi se varmaankin hampen. 

STOCKHOLM Matto, matala nukka IKEA Valmistettu puhtaasta uudesta villasta, minkä ansiosta matto hylkii likaa luonnostaan ja on kulutusta kestävä.
Ikea Stockholm


Anno Lankku

Olen pitkään himoinnut myöskin Annon Lankku - puuvillamattoja. Kaikki kolme värivaihtoehtoa ovat ihania, mutta meidän olohuoneeseen ottaisin varmaankin pellavanvärisillä raidoilla varustetun. Joku muu geometrinen kuviokin olisi matossa kiva. Vallilalla on aivan ihanat kuosit ja löytäisin varmasti miljoona mieluista. Valkoinen väri matossa voi olla/on meillä hieman arka, kun on pieni lapsen lisäksi nuo kaksi pientä villakoiraa. Ehdottomasti tykkäisin kyllä vaaleasävytteisestä..

Nyt tilanne on se, että hankintalistaan kuuluvat sekä verhot että matto. Eli pitäisi tosissaan päättää se huoneen sisustusväri/kuvio, mikä on vaikeaa. Lisäksi matosta puhuttaessa materiaalilla on suuri merkitys. Materiaalin pitää olla helposti puhdistettava/imuroitava. Matot on aika hinnakkaita kapistuksia, eikä viitsisi ihan hetken mielijohteesta ostaa kallista mattoa kyllästyäkseen siihen seuraavana päivänä. Raha ei kasva puussa, joten nyt on mietittävä tarkkaan. 

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Opintostressiä ja turvaistuinpohdintaa



Mä olen aivan unohtanut täällä mainita, että kun pari viikkoa sitten hehkutin sitä opiskeluihin liittyvää työharjoittelupaikkahakua... en saanut haluamaani paikkaa vaan olen edelleenkin tyhjän päällä. :( Viime päivinä kutsumus opiskeluun on ollut takaraivossa hyvin voimakkaana. Tai oikeastaan huoli kaikesta opiskeluun liittyvästä, järjestymisestä, aikataulusta, opinnäytetyöstä.. Kuten jo aikaisemmin mainitsin, tunnen olevani nyt ihan ulkopuolella koulusta, koska en ole läsnäolevana. Läsnäolevana pystyy käyttämään koulun sähköpostia sekä pääsee kirjautumaan verkko-opiskeluympäristöön joka tarjoaa käytännössä kaiken tarvittavan informaation kaikkiin opiskelun osa-alueisiin. Nyt pitäisi siis itsenäisesti (ja epävarmasti) kipikapi soittaa ja varata harjoittelupaikka jostain muualta kuin Päksistä, jonne minä ja miljoona muuta halusivat harjoitteluun. Harjoittelu on siis aiheeltaan LANU (Lapset ja nuoret) ja haluaisin paikkaan, josta saan paljon opiskelun kannalta irti. Haluaisin hoitamaan sairaita lapsia ja perehtyä lapsen sairaudenhoidon erityispiirteisiin ja hoitotoimenpiteisiin käytännössä, sairaala/terveyskeskusympäristössä. Näillä kriteereillä paikkoja ei paljoakaan ole varmasti tarjolla haluamilleni viikoille. :( Olen nyt varaamassa aikaa koululle keskusteluun uuden tutori-opettajani kanssa, josko saisin vähän lisäinformaatiota ja varmempaa mieltä etten nyt aivan ole kelkasta pudonnut. 


Me käytiin tänään Laurin ja äitini kanssa Lahdessa kauppareissulla sekä Lastentarvikkeessa katsomassa ja kokeilemassa turvaistuimia. Olin etukäteen jo katsellut ihan pääni puhki netistä tarjontaa, ominaisuuksia ja hintoja. Selaillessani oli minulla tukena Autoliiton tämän vuoden turvaistuintestitulokset, jotka osoittautuivat lopulta ihan hölmöiksi. Yritin kiinnittää huomion istuimiin jotka olivat saaneet tulokseksi hyvän tai paremman. No eihän niitä ollut kuin muutama, eivätkä ne täyttäneet kriteereitäni ollenkaan. Kriteerini siis olivat selvät: lapsi matkustaa selkä menosuuntaan ja myöhemmin mielellään mahdollisuus kasvot menosuuntaan, istuimen kallistusmahdollisuus sekä turvallinen jämäkkä kiinnitys (meidän tapauksessa isofix). En ole vielä valmis palkki-istuimeen, en voisi laittaa lastani sellaiseen, joten yksi ehto oli myös perus viisipistekiinnitys. Kyllähän niitä vaihtoehtoja sitten liikkeessäkin oli, mutta päädyimme lopulta Klippanin Triofix-istuimeen. Olin jo aikaisemmin netistä selaillessa poissulkenut koko Klippanin vaihtoehdoista, mutta lopulta en oikeastaan löytänyt siitä mitään vikaa, VAIKKA se olikin saanut Autoliitolta VAIN tyydyttävää. Autoliitto arvostelee useissa kohdissa puhtaita mielipidekysymyksiä, onko lapsi helppo kiinnittää, näkeekö lapsi hyvin ulos, onko penkki mukava.. Oikeaa vastausta ei taida olla. Se myyjä heittikin sinne väliin jotain että "Onhan se nyt vähän puusta veistetyn näköinen." Mun mielestä se on ulkoisesti ihan hieno istuin! Istuin jäi vielä liikkeeseen, mutta palaamme Teemun kanssa sen viikonloppuna tai viimeistään ensiviikolla ostamaan. 


Sitten vielä Laurin viimeviikkoisia poseerauksia :) 
<3

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Onnistunut päivä

Mä olen niin ylpeä itsestäni kun vaan olla voi. Mä onnistuin niin hyvin tänään yksin siivouksessa. Siistissä kodissa on aina kiva olla! Lauri nukkui kahdes piitkät päiväunet, joiden aikana ehti hyvin touhuta! :)

Mä luulen, että tää kuvien ottaminen ei sittenkään ollut kauhean hyvä idea. No joo, joissain kuvissa huomaa selkeän eron että kamat on laitettu paikoilleen jne. Mutta kun se pahin sotku oli siellä lattianrajassa: hiekkaa, lehtiä, pölypalloja... 




Vaihdoin VIHDOIN ja viimein meidän makkareiden verhot päikseen. Laurin huone olin alunperin tarkoitettu tuohon makuuhuoneeseen, joka päätyikin sitten kokonsa puolesta lopulta meidän huoneeksi. 







En kertakaikkiaan ole saanut liiskattua vieläkään tuota sisustustekstiä seinälle. Syynä on se, että en edelleenkänä ole varma mihin kohtaan sen haluan. Olen pitänyt siis koko arkkia nyt jo varmaan kaksi kuukautta sinitarralla tuolla seinällä. :D Taidan kyllä nyt kiinnittää sen tuonne nojatuolinurkkaukseen ihan kunnollisesti... Ja hei hyvä niksi kaikille keiltä löytyy lampaantalja kotoa, nimittäin meillä Lauri tykkää möyriä ja juoda maitoa taljalla, joten karva oli "takkuuntunut ja paakkuuntunut" ja nuhjuisen näköiseksi jo mennyt. Siitä saa kuin uuden harjaamalla sen koiran karstalla!





Etsi vauva!
Pimiä kuva :<



Anteeksi kuvien huono laatu, en jaksanut panostaa.. Mutta kai niistä jotain... kröhöm.. ahkeruutta näkee. Oli ihan mukava päivä joka meni tällä kertaa jouhevasti suurimmaksi osaksi siivoillen. Ainiin, ja kävin vaunujen ja koirien kanssa myös kävellen mun vanhemmilla.

P.S Lauri ryömii jo hurjan kovaa, mutta tänään mentiin myös huterasti konttien! 

video