torstai 27. kesäkuuta 2013

Kivikkoinen imetyksen tie

Seuraava teksti sisältää melko yksityiskohtaisesti imetykseen, tisseihin ja rintatulehdukseen liittyvää asiaa ja tulkintaa, joten jos asia ei ole sydäntä lähellä ja maitoa pursuilevat ja suihkuilevat tissit ällöttää, lopeta lukeminen tähän. 


Raskausaikana imetyssuunnitelmani olivat selkeät: täysimetys. Säästää rahaa ja pulloruonkinnan vaivaa.

Lauri syntyi ja pääsi synnytyssalissa kokeilemaan imemistä. Kätilön mukaan Lauri imee hienosti. Mielestäni Lauri kuitenkin vain kielellä muljasi, eikä kyllä imemällä saanut mitään irti. Puristin vauvalle kuitenkin tärkeät kolostrumtipat suuhun, imi tai ei. Jälkikäteen tiedän sanoa, ettei Lauri silloin saanut imuotetta. Ensimmäiset kunnon imaisut tapahtuivat osastolla, kun kädestä pitäen pyysin yhtä kätilöä näyttämään. Maito nousi hyvin jo osastolla.


Lauri tissillä heti synnyttyä.
Heti ensimmäisten päivien aikana alkoi se tuska. Imettäminen sattui aivan sanoinkuvaamattoman paljon. Rinannpäät olivat riekaleina, rintakumi ei auttanut. Itkin aina ensimmäiset imut, jotka olivat ne kaikista tuskaisimmat. Jokaisen imetyksen jälkeen pelkäsin jo seuraavaa. Se oli kamalaa. Olin vihainen, tiuskin turhautumistani muille. Puristin aina tyynyä kun otin Laurin rinnalle. Lauri söi ahnaasti. Lauri rakasti tissiä. En halunnut kuitenkaan luovuttaa, vaikka ensimmäisen viikon jälkeen olin aivan poikki. Tuntui että koko elämä pyöri imettämisen ympärillä. Ensimmäisellä neuvolan kotikäynnillä esitin reipasta ja sanoin imetyksen sujuvan ihan hyvin, sujuihan se, Lauri kasvoi hienosti pelkällä äidinmaidolla. Terveydenhoitaja antoi nivaskan kaikenmaailman tietoa pursuilevia papereita, ja rintatulehduksen mahdollisuudestakin puhuttiin. Imetys sattui aina ja vaan, vaikka rakas ystäväni google oli kertonut, että imetyksen ei pitäisi sattua.

“On tavallista, että imetyksen ensipäivät ovat kivuliaita. Rinnanpäät aristavat, kun niitä yhtäkkiä imetään 10-20 kertaa päivässä. Muutamassa päivässä rinnat kuitenkin yleensä tottuvat tilanteeseen”  kertoo kaksplussan sivuilla Imetyksestä kertova artikkeli


Minun kipuni oli toisenlaista, se oli jäätävää, eikä ollut pelkät rinnanpäät mitkä aristivat. Olin varma, että vauvalla on väärä imuote, vaikka kaikki väittivät sen olevan loistava. Tissinpääkin jäi mielestäni ihan oudon muotoiseksi imetyksen jälkeen, Se ei ollut symmetrinen ja pyöreä, vaan lähinnä huulipunanpään mallinen. Luin jostain, että niin ei pitäisi olla. Ahnehdin informaatiota netin syövereistä imuotteen parantamiseen, kuvia, videoita, kaikkia niksejä.  Kipu vain yltyi päivä päivältä. Imettäminen vei itseltä yöunet, joten annoin yhtenä iltana korviketta vähän lisänä, jotta nukkuisimme paremmin. Se toimi, ja Lauri nukkui todella monta tuntia putkeen, kuten minäkin. Tämä oli suuri virhe, sillä maito pakkautui molempiin tisseihin ja teki seuraavasta imetyskerrasta kaikista tuskaisimman!  Maito oli ns. tiukassa, varmaankin kivun takia ei lähtenyt herumaan, ja kun Lauri oli saanut kuvun täyteen, tissiin jäi vielä pakkautuneesti tavaraa. Pumpulle en herunut, käsin sitten lypsin minkä pystyin. Tähän malliin jatkettiin, kivuista ja pakkautumisesta kärsien.


Laurin oli tässä vaiheessa viikon ja muutaman päivän ikäinen, ja sitten ilmestyi toiseen tissiin tummanpunainen kova läiskä. Arvasin heti, rintatulehdusta pukkaa. Todennäköisesti tiehyttukos, johtuen juurikin kivun aiheuttamasta herumattomuudesta. Aloitin ehkäisevät toimenpiteet heti, jotta kovalta tulehdukselta ja antibiooteilta vältyttäisiin. Toiseenkin tissiin ilmestyi punainen läiskä, molemmissa oli siis tiehyttukoksia. Seuraavana yönä minua kuitenkin palelsi oudosti. Imetys teki tuskaa ja olo oli kaikinpuolin surkea. Otin sinnikkäästi särkylääkettä kipuun yöllä. Seuraava päiväkin hujahti särkylääkkeitä napsiessa. Oli ihana kaiken tuon keskellä kokea Laurin ensimmäiset sosiaaliset hymyt. <3 Tästä seuraavana yönä heräsin kamalaan paleluhorkkaan, makasin kolmen peiton alla ja totesin, että nyt se kuume on varmaan sitten noussut. Mittasin kuumeen ja se oli 38,5. Selvä tulehdus siis. Seuraavana aamuna arvauskeskukseen hakemaan antibiootteja. Pika-crp näytti 135 ja se oli vasta nousussa. Pari päivää myöhemmin crp oli 200. Tämän jälkeen antibiootit vasta alkoivat puremaan. Olin tämän aikana aivan vuoteen oma ja täysin tulehduskipulääkkeistä riippuvainen, aina kun lääkkeen vaikutus lakkasi, nousi kuume yli 40 asteeseen. Pohjat mittasin digitaalisella mittarilla, joka näytti 43 astetta! Täytyy kyllä sanoa, että rintatulehdus tuli sitten oikein rytinällä ja täydellä voimalla, ja oli kokonaisuudessaan jotain aivan kammottavaa!

Entäs imetys sitten? No imetys jatkui, kipeää se teki ja koska olokin oli aivan järkyttävä, eikä mitään pystynyt tekemään. Sitten tullaankin siihen asiaan, joka pikkuisen kaduttaa, mutta toisaalta tehtiin kyllä ihan oikea ratkaisu. Nimittäin korvikemaidot lähtivät tässä vaiheessa mukaan toden teolla. Antibiootit aiheuttivat aivan kamalia vatsakipuja Laurille (reladropseista ym. poppakonsteista huolimatta), oli ihan koliikkiin verrattavissa olevaa huutoa. Ehdin jopa epäillä koliikin iskeneen, sopi hyvin vauvan ikään, joka oli tuolloin vähän vajaa pari viikkoa. No, jokatapauksessa jouduimme antamaan pienelle korviketta, jotta rinnanpäät ja tissit saivat parantua rauhassa. Antibiootti avasi tukoksia. Osittainimetyksellä mentiin se kaksi viikkoa siitä eteenpäin, mitä se antibiootti kesti. Tämän jälkeen kokeilin täysmetykseen siirtymistä, mutta imetys teki edelleen kovin kipeää, joten totesin osittainimetyksen olevan meidän juttu. Maitoa olisi aivan varmasti riittänyt ja Lauri rakasti tissiä edelleen, eikä vieroksunut yhtään. KADUTTAA sinänsä kun ei sinnikkäästi yritetty täysimetykseen kivuista huolimatta nimittäin.....

...kivut lakkasivat kokonaan Laurin ollessa noin parin kuukauden ikäinen! Olin lukenut keskustelupalstoilta lukemattomia kokemuksia siitä, että imetyskipu loppuu kuin seinään kuukauden-kahden imetyksen jälkeen, en kuitenkaan uskonut sitä omalle kohdalle. Olisi pitänyt! Korvikemäärät olivat olleet koko ajan todella pieniä. Vain muutaman kerran päivässä alle desin määränä. Silloin päivässä meni 2-3 desiä korviketta. Yritin sitten vielä sinnikkäästi pelkälle tissille, mutta Lauri vaati pullosta saadun nopean maidon tiettyyn aikaan päivästä. Asia oli sitten loppupelissä ok, kuitenkin rintamaidolla suurimmaksi osaksi mentiin ja vauva kasvoi loistavasti.Vaikka täysimetys ei onnistunut lopulta, imettämisestä tuli todella mieluinen asia sekä minulle että Laurille. Se oli meidän yhteinen hetkemme, ja oli oikeastaan jopa ihanan tuntuista kun vauva imee tyhjäksi täydentuntuisen tissin. :DD tai miten sen nyt kuvailisi parhaiten. Pieni katkeruus on koko ajan takaraivossa, että miksi, oi miksi  menin silloin yksi ilta antamaan sen korvikkeen, josta seurasi tiehyttukos, josta seurasi rintatulehdus, josta seurasi antibiootit ja Laurin masuvaivat.... No tikulla silmään sitä joka menneitä muistelee!



Nyt jos tätä lukee joku, jolle täysimetys on tavoite ja vastoinkäymiset tuntuvat ylitsepääsemättömiltä, maitoa riittää, mutta tekee kipeetä tai jotain, YRITTÄKÄÄ SINNIKKÄÄSTI! Hakekaa rohkeasti apua ja vertaistukea! Mä vastailen myös mielelläni kysymyksiin, jos vaan osaan!

Imetykseen liittyy toki muitakin haasteita kuin nuo alkutaipaleen vaikeudet, imuotteet, maidon riittävyys, pakkautumiset ym. Esimerkiksi kun vauva kasvaa isommaksi, ja alkaa olla enemmän kiinnostunut ympäristöstään, tuo se haastetta imetykseen, kun vauva ei keskitykään kuten ennen. Meillä tuli tämän lisäksi vaihe, jolloin Laurilla oli erilaisia rituaaleja jutella tissille aina imemisen ohella. Välillä juttua tuli tissi suussa ja maidon valuivat minne sattuu. Yksi puhuttava imetykseen liittyvä asia on erilaiset imetysasennot. Neitstä googlettamalla löytyy tietoa kyllä joka lähtöön ja itse olen kokenut sen hyväksi tavaksi ottaa selvää asioihin! :)

Loppuun vielä tämän hetken tilanne. Eli kiinteät on aloitettu hieman alle neljän kuukauden ikäisenä Laurille, alkuun korvikkeen määrä väheni entisestään ja päivässä sai lähinnä kiinteää ja tissiä. Sitten tulivat kauan pelkäämäni tissiraivarit, mutta en luovuta edelleenkään, vaan imetän silloin kun Lauri mieluiten imee, eli väsyneenä ja öisin. Kyllä se luonnostaan nyt pikkuhiljaa koko ajan vähenee, mutta olen todella tyytyväinen tähän yli neljän kuukauden imetyssaavutukseen! Suunnitelmani olisi pitää yöimetystä yllä lopulta siihen asti kun Lauri yöllä syö, katsotaan miten käy! Mutta tällä hetkellä Lauri siis syö 3-5 desiä korviketta päivässä, muuten tissiä ja sitten nämä epäviralliset kiinteiden syömiset ja maistelut! :) Eli hyvin menee vielä! Luopumisen tuska on suuri, mutta taitaa kuulua asiaan...

Jos meille joskus siunaantuu toinen lapsi, aion ehdottomasti tämän kokemuksen perusteella kokeilla täysimetystä uudelleen! :) Mutta tärkeintä on, että vauva kasvaa ja voi hyvin!

2 kommenttia:

  1. Hienosti olet jatkanut imetystä osaimetyksenä vaikeuksista huolimatta! Onnittelut siitä! Imetys on vaikea laji, mielestäni selviydyit olosuhteisiin nähden oikein hyvin. Mukavaa kesää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos paljon! Olen kyllä todella tyytyväinen ja ylpeä itseeni, imetys tosissaan osaa olla melkoinen taitolaji :) Ja mukavaa loppukesää myös sinulle!

      Poista